tiistai 8. maaliskuuta 2016

Draamaa

Aamulla huomasimme että kanilan katolla oli kävellyt yöllä joku eläin.
Ei ollut ikävä kyllä orava vaan joku huomattavasti suurempi otus.
Pelkäsin että oliko asialla ollut joku näätä tai vastaava ja odottaisiko kanilassa jotain kamalaa.

Onneksi mitään ihmeellistä ei ollut havaittavissa muuta kuin että kaneja oli näkyvillä mielestäni normaalia vähemmän.
Tänä iltana kun menin tekemään iltakanilaa niin normaalista poiketen vain 7 kania tuli syömään.
Kävin ulkotarhassa katsomassa, siellä oli yksi musta. 3 kania oli siis jossain?
Menin sisälle hakeman porkkanaa, salaattia ja persiljaa, ajattelin että saan sillä tavalla kaikki kanit tulemaan esille missä ikinä ovatkin.
No, sen enempää ei kaneja ilmaantunut.
Menin hakemaan otsalampun ja lähdin sen valossa vielä tarhaan. En kuitenkaan nähnyt yhtään kania.

Menin seuraavaksi kanilaan sisälle tarkoituksenani laskea olisiko sinne ilmaantunut yhtään enempää kaneja näkyville.
Meinasin saada slaagin kun menin kanilaan ja siellä oli pehkujen päällä joku musta, pitkulainen iso otus. Pahimmasta jäärkytyksestä toivuttuani tajusin että se on iso musta kissa.
Jestas sentään!
Sekö oli kävellyt kanilan katolla ja säikytellyt kaneja? Ilmeisesti. Toivottavasti se ei ole tehnyt kaneille mitään. Yhtään kania ei näkynyt sisällä.
Avasin kanilan verkko-oven ja aloin houkuttelemaan kissaa. Se tulikin heti luokseni ja puski käsiäni.
Ilmeisesti en oppinut mitään siitä kun meinasin jäätyä kanilaan kun Jari laittoi oven kiinni eikä minulla ollut kännykkää.
Kännykkää ei nimitätin ollut mukana nytkään. Hyvä minä. Olisihan se ollutkin liian helppo soittaa sisällä olevalle miehelle että tulee kissankopan kanssa kanilaan.
Mietin mitä tekisin. Otin kissan syliin ja ajattelin että kannan sen sisälle etueteiseen, haen kopan ja laitan sen sinne ja vien vierashuoneeseen.

Muuten hyvä idea mutta koirat olivat ulkona. En ikinä pääsisi pihan poikki talon ovelle vieras kissa sylissäni.
Yritin huutaa ovenraosta Jarille, no se nyt oli ihan tuhoon tuomittu idea.
Lopulta oli pakko jättää kissa kanilaan ja juosta pihan poikki sisälle.
Koirat eivät meinanneet tulla sisälle ollenkaan kun haistoivat vieraan kissan kanilassa.

Kävin äkkiä hakemassa sislältä kissanruokaa ja juoksin takaisin kanilaan vain todetakseni että kissa ei ole enää siellä. Mies lähti hakemaan kissankoppa.
Huutelin sitä aikani kanilan sisällä (jossa ei näkynyt edelleenkään yhtä ensimmäistä kania) ja siirryin sen jälkeen ulos huutelemaan. Onneksi kohta kuului jostain ihan läheltä vieno naukaisu. Kissa oli kanitarhassa. Avasin oven ja houkuttelin kissan ruokakupin avulla pois tarhasta.

Se lähti jolkottamaan taloa kohti. Jari oli juuri tulossa ulos ja pyysin häntä kutsumaan kissaa ovelta.
Kissa lähtikin menemään reippaasti portaita ylos ovelle ja ehdin jo ajatella että noinko se juoksee suoraan sisälle.  Käntyi kuitenkin viime hetkessä takaisin ja lähti menemään kohti porttia.
Sain sen onneksi kutsuttua luokseni ja otettua syliin.

Kissa on nyt mielenkiintoisten vaiheitten ja hysteroinnin jälkeen vierashuoneessa ja olen ilmoittanut paikalliselle Löytöeläintalon pitäjälle. Toimitamme sen huomenna hänelle.

Kissa on hyvin kesy,  seurallinen ja ystävällinen eikä ole ollut kauaa poissa kotoa koska sillä ei ole edes nälkä.
Ruoka ei kelpaa. Kävi heti pissillä hiekkalootassa.
Toivottavasti ei ole mistään naapurista. Se nimittäin ei käy päinsä että se kulkee kanilassa kaneja säikyttelemässä. Eikä muutenkaan ole oikein suotavaa että pihallamme liikkuu vieras kissa koska se pääsee helposti hengestään.

Huomenna kissa viedään löytölään ja ristitään kädet kyynärpäitä myöten että kaikki kanit ovat tallessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti