Kun on tuollainen kanilauma joka pystyy elämään aika pitkälle lajityypillistä elämää niin ne ovat enemmänkin seurattavia, katseltavia eläimiä kuin varsinaisia lemmikkejä.
Niillä on tuo iso sisätila joka on kahdessa eri osassa mutta seinään on tehty ihmisen mentävä oviaukko joten pystyy kulkemaan kummallakin puolella.
Vaikka kaikki ovatkin keskenään sopuisasti niin silti niille on muodostunut ihan selkeästi "omat paikat" joissa ne tykkäävät eniten olla ja omat luukut joista enimmäkseen kulkevat ja sisällä paikat joissa eniten tykkäävät loikoilla.
Pesäkoppeja on kolme.
Niissäkin näyttää olevan omat suosikit missä tietyt kanit tykkäävät olla.
Talviaikaan kaivelevat pehkuihin luolastoja, niistä ei ole ikinä ennen kevättä (kun pehkut poistetaan) aavistustakaan että miten kulkevat ja sijoittuvat.
Ulkotarha on iso, n. 250 neliötä, siellä näyttävät loikkivan ja olevan ihan kaikki sekaisin.
Niillä on koko ajan käytössä kesällä kaivamansa iso(?) pesäluola.
Nyt kun tuli kahdessa vuorokaudessa paljon lunta niin kaivoivat luolan suun auki.
Aika liikkistä, meidän pienet siellä elävät myös ulkona. Tietää aina kuka on ollut siellä ulkopesässä, sillä on päälaki ihan huurussa :D
Tänään valoisaan aikaan ajattelin taas mennä tarhaan katsomaan että siellä on kaikki ok.
Otan kameran mukaan ja napsin muutamia kuvia.
Kanit ovat kesyjä, tulevat luokse jne mutta eivät yhtä lukuunottamatta kamalasti tykkää silityksistä. Muutaman kerran saa silittää mutta sitten siirtyvät pois käden ulottuvilta.
Rentukka (sininen emo) on luottokanimme, sitä saa silittää ja se tulee luokse silitettäväksi ja rapsutettavaksi.
Antaa myös 2v lapsenlapsemme silittää itseään mikä on tietenkin lapselle mahtava juttu :)
Yleisesti ottaen voisi todeta että Lutukan (beige emo) mustat poikaset ovat kaikkein arimpia, yksi varsinkin on säikky ja säntäilee välillä karkuun kun kanilaan menee.
Lutukan sininen poika Mini, on kuin nallekarhu, iso ja pörröinen. Välillä kun sitä katsoo niin tulee mieleen että jos kaneista tietämätön ihminen näkisi sen luonnossa niin voisi kyllä säikähtää ja miettiä että mikä hiivatti tuo elukka on?
Sillä on nyt talvella naamakin aivan pörröinen. Ja se on ISO. Huvittavaa että sen nimi on Mini, mutta se oli pienenä tosi pieni rääpäle, paljon pienempi kuin sisarensa.
Rentukan poikaset ovat kaikki aika reippaita, tulevat luokse ja tökkivät kuonolla. Olen ajatellut että se on niiden tapa sanoi "Moi!" :D
Yleensä menen kanilaan aina samoissa vaatteissa, legginseissä ja T-paidassa, talvella on vielä fleecetakki. Kuljin pitkään crockseissa ja kun hankin talveksi lämpimät kanilakengät niin voi mikä riemu niistä repesi.
Kaikki parveilivat ympärilläni ja jos kanit osaisivat puhua niin puheensorina olisi ollut valtaisa: "Hei tulkaa katsomaan! sillä on erilaiset kengät!" Mitkä noi on? Mä maistoin niitä! Tulkaa kaikki äkkiä tänne, ihan ihmeelliset, noi ei oo crocksit! Mistä voit tietää ettei ole, oletko muka nähnyt kaikki maailman crocsit?"
Ja sitten emot siinä ympärillä:"No niin lapset, lapset, eipä nyt aleta riehumaan, antakaa mamman liikkua niin saadaan ruokaa."
Välillä siellä ei tosiaan pääse liikkumaan kun on joutunut 11 innokkaan kanin piirittämäksi :D
Kerran unohdin työaamuna käydä kanilassa ennen kuin olin pukenut työvaatteet päälle ja sepä vasta kanien mielestä ihmeellinen juttu olikin. Tungeksivat ympärilläni, nousivat minua vasten ja yksi maistoi villatakkianikin :D
Aivan ihania otuksia ovat ja minulle hyvin rakkaita <3
Kaneja pidetään varmaan kaikenlaisissa oloissa mutta ei se automaattisesti tarkoita että ne olisi unohdettu jonnekin pimeään navetan perukoille jos ovat ns.ulkokaneja :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti